Luin taannoin hömppäromaanin Täyttä touhua yötä päivää. Sinänsä kirja oli täyttä arkirealismia, joten ehkä sitä ei pitäisi laskea hömpäksi ollenkaan. Kirjasta on tehty leffa, jota tähdittää Sarah Jessica Parker. Näen edelleen Sarahin silmissäni hankaamassa päätään tuolin laitaan työneuvottelussa, kun tajusi että oli saanut päiväkodista täitartunnan. No meillä ei ole täitä, siis ainakaan tällä hetkellä. Huomisesta ei voi vannoa. On meilläkin pesty täishampoolla, voideltu Nix-voiteella ja desinfioitu kaiken maailman kirppujen vuoksi. Ihana päiväkotielämä. Mutta se ei ollut ollenkaan sitä, mistä piti kirjoittaa. Vaan lista. Kirjassa äidillä on lista päässään kaikesta mahdollisesta suoritettavassa ja muistettavasta ja huomaan omissa aivoissani samanlaisen. Se ponkaisee silmiin heti aamulla herättyä ja lakkaa toiminnasta unien ajaksi. Yleensä.
Viime päivinä se on rullannut sellaisella vauhdilla, että kapasiteetti lopulta ylitettiin.
Kirjastokirjojen eräpäivä. Yksi kirja varattuna, hae se.
Emman otsatukan leikkaus. Muuta aikaa 10 minuuttia, ei ehditä muuten.
Muista antaa rahaa koulun välipalaa varten.
Tankkaa auto, tai laita mies tankkaamaan.
Vahvista iltapäiväkerhopaikka. (Tähän liittyy kokonainen tarina siitä ettei saatu paikkaa alkuun ja jouduin käyttämään ihan liikaa matematiikkaa oman työajan sovittamiseksi lasten elämään...itse asiassa siitä koko kapasiteetin ylitys johtuu.)
Ilmoita Emman hoitoajat loppusyksylle.
Ilmoittaudu ravintolapäivään. Leivo ravintolapäivään. (Tämä on tietysti ihan ylimääräistä kuormitusta, mutta elämässä pitää olla myös pieniä hömppäprojekteja, joita ei voi järjellä selittää.)
Ota selvää lasten harrastusten alkamisajoista. Ota selvää mikä toiveharrastus on tällä viikolla.
Päällystä uudet koulukirjat. Ja vihkot.
Muita lukea Wilmaa.
.
.
.
Listan neljännellä rivillä töistä ajellessani tuli jotenkin outo olo. Tämän iltapäivän aikataulu oli muuttunut muutamaan kertaan menneellä viikolla ja minkähän kumman ajan olin ilmoittanut päiväkotiin hakuajaksi. Raksutti ihan tyhjää. Päiväkodin pihassa selvisi, että ilmoittamani hakuaika oli 1.5 tuntia aikaisemmin. En siis ollut vielä sen pahemmin myöhässä. Onneksi luotto tuntuu pelaavaan päiväkodin suuntaan, eikä yhtään puhelinsoittoakaan ollut vielä tullut. Koskaan en vielä ole unohtanut kuitenkaan hakea lapsiani :) Jos aikataulut joskus sotkeutuvat vilinässä, se annettakoon anteeksi.
Aivot pumpulissa. Jokohan voisi anoa lomaa?