Vadelmia ja vanhoja tavaroita

Älä ala kirjoittamaan blogia, kun marjapiirakka on uunissa. Meinasi käydä huonosti. Vadelmat poimittiin jo viime viikolla mummolassa, mustikat haettiin tänään siivottuna torilta. Nyt on pakkanen pullollaan marjoja, joten joku voi taas jättää oven auki ja sulattaa puolet sisällöstä, niinkuin viime vuonna. Siis oikeasti, varokoon!
Bongasin lehdestä ihanan ohjeen apilajääpaloista. Emma halusi vattufanina kokeilla omaa reseptiä. Pitäisi kokeilla tuleeko erilaisia tuoreista vadelmista. Nämä olivat käyneet jo pakkasessa.

Kotiimme saapui eilen uusi huonekalu. Kaappikello siirtyi sukupolvelta toiselle ja sopii keittiöömme loistavasti. Mummolasta kantautui kotiin myös vanhoja pitsilakanoita, joista olisi tarkoitus ommella jotain uutta. Verhoja, tyynyjä vai jotain muuta?

Tällä viikolla vietimme lasten kanssa leirielämää. Lomaa on enää rippeet jäljellä, mutta yritetään pitää vielä työt ja koulu poissa mielestä. Kesä on kuitenkin vielä parhaimmillaan :)

Leiriaskarteluja...näitä täytyy tehdä lisää kotona. Ihania uusia ideoita!

Matkailua auringon alla

Borta bra, hemma bäst. Eilinen kotiinpaluu tuntui kuin olisi muuttanut jälleen. Muutaman tunnin kestää ennen kuin silmä tottuu omaan kotiin. Samos täytti odotukset, kreikkalainen ruoka, lämpö ja ihana kirkas meriveri olivat lomaa parhaimmillaan. Etelän tuuli toi mieleen Maija Poppasen. Aamuisin oven avatessa tuuli suhisi pitkin puita lomakylässä ja tuntui, että sen mukaan voisi lähteä, jos vain avaisi sateenvarjon. Sateenvarjoa ei muuten tarvittu matkalla kertaakaan, yhtään pilveä ei näkynyt taivaalla muuten kuin lentokoneesta. Lämpöä riitti yli 30 astetta koko ajan, jopa myöhään illlalla. 

Lapset elivät viikon ilmeisesti auringon valolla, koska ruokaa ei tainnut mennä montakaan suupalaa. Italialainen jäätelöbaari sai meistä kylläkin vakiasiakkaita, pistaasijäätelö on oma suosikkini. Saakohan sitä jostain Suomesta? 

Emma löysi sopivia kiipeilypuita iloksemme ja kauhuksemme pitkin matkaa. Yleensä tyttö pysyi siellä, kerran tuli alas. Muistona on jälki leuassa. Kiipeilyviettiin putoaminen ei vaikuttaminen millään tavalla. Peppi olisi sittenkin pitänyt valita lapselle nimeksi. 

 Rakastuin näihin kalastusveneisiin. Rannalle vedettyyn veneeseenkin liittyy pieni "tilanne", joka tosin lopulta vain nauratti. Olin kuvaamassa Eemeliä veneen vierellä, kun Emma tupsahti paikalle ja alkoi kiivetä laidalle. Kuvaushetkellä tytöstä ei näkynytkään enää edes jalanpohjia, koska pirpana oli ehtinyt kellahtaa pää edellä veneen pohjalle. Onni onnettomuudessa, ettei käynyt kummoisesti. Märkä tyttö oli, koska veneeseen oli kertynyt sadevettä.

Matkalaukut painoivat muutaman kilon enemmän tullessa, kiviä kerättiin ihan työksemme. Suunnittelen jo joululahjoja näistä kivistä.

 Linnun munia vai kiviä?

 Viikonloppuna vuokrasimme auton ja kierrettiin koko Samos ympäri. Saaren korkeuserot ovat mahtavia. Pysähdyttiin Samoksen kaupunkiin sekä Karlovasiin, jossa pääsi uimalla käymään vesiputouksella.

Paluulento alkoi jännittävissä merkeissä, kun koneessa ilmoitettiin että matkaan täytyy lähteä klo 12 mennessä. Kreikassa oli alkamassa yleislakko ja ellei ilmassa oltaisi ajoissa, joutuisimme odottamaan neljä tuntia. Ilmassa oltiin minuuttia ennen. Kotona odotti syksyinen ilma, +8 astetta...kenties neljän tunnin lisälämpö ei olisi sittenkään haitannut ;)

Lomatunnelmia

Loma koitti koko perheelle. Ensimmäinen kotilomaviikko on pitänyt sisällään mansikoita, partureita, pyykkiä, aurinkoa, ukkosta, kavereita ja hyviä kirjoja. Olen koukuttunut jo muutaman kerran tänä kesänä hyvään kirjaan. Sellainen kirja kun loppuu, pitää päästä kirjakauppaan pian, muuten iskee tyhjyys. Ja mielellään aiemmin kuin sulkemisaikaan. Silloin iskee nimittäin paniikki. Viimeksi lähdin tyhjin käsin, kun verkko-ovea jo laskettiin alas. Olisivat nyt hyvät ihmiset edes auttaneet etsinnässä. Edellinen kirja oli Sophie Kinsellan Soitellaan, soitellaan. Sama tyyppi on kirjoittanut Himoshoppaaja-kirjat. Saatan löytää jotain samaistumismahdollisuuksia itsestäni. Tai lapsestani...Toinen kirja, jonka luin tällä viikolla öitä myöten oli Eve Hietamiehen Puolinainen. Even Yösyöttö ja Tarhapäivä olivat mahtavaa luettavaa ja tämäkään ei pettänyt odotuksia. Aihe tosin ei ollut kevyimmästä päästä. Seuraavana listalla on Matkalaukkumorsian, josta en vielä sano mitään, ensimmäinen luku vasta luettu. Ja ostinpa eilen Robin Cookin kirjankin, jos nuoruuden innostus taas syttyisi :) Matkalle pitää olla paljon lukemista.

Pikkulipaston sain valmiiksi. Tilasin Mallan makeat herkkupuodista nupin, kun ei Torikujalla enää tullut käytyä. Nuo pilkkuruukut löytyi paikallisesta kukkakaupasta.

 Pihapioni kukkii. Napsin siitä leikkokukiksi osan, kun meinaavat isot kukat sukeltaa muiden kasvien sekaan. Sisäinen hortonomini ei ole oppinut vielä tukemaan kukkia millään kepukoilla. Kasvimaani on muuten tänä vuonna ihan mysteeri. Viime vuotiset menestyjät eivät kasva nyt millään. Rucolaa ei saatu pöytään kertaakaan. Retiisejä syötiin jonkin verran, osan vei helle. Kesäkurpitsa alkaa nyt kasvamaan. Raparperi on selkeästi tämän kesän positiivinen yllättäjä. Se kasvaa kohisten ja ensimmäinen piirakka on jo syöty.

 Tämän Phister&Philina-mekon löysin hellekeleille neidille, joka ei ole suostunut sitä päälleen vielä vetämään. Katsotaan, jos mieli muuttuu kun mittari kipuaa päälle 30 astetta. Huutokauppaan mekon syksymmällä, jos tämä jää vain henkariin roikkumaan.

Näihin tunnelmiin. Seuraavalla kerralla vähän reissukuvia...lämmintä kesää :)