Taas käytiin joulun viettohon

Jotain kertoo se, että viimeiset kuulumiset on kirjoitettu puoli vuotta sitten. On ollut kiire. Ihan kaikessa. Rautoja tulessa ja lusikoita sopassa, vähän liikaa. Jostain tavoitteista täytyi tinkiä, muutamista olisi myös pitänyt. Hyviäkin lopputuloksia syntyi, tai ainakin välituloksia.

Jouluun valmistautuminen alkoi jo hyvissä ajoin, kerrankin hankin jo kesälomalla joulukynttilän ja se oli ihana ottaa esille. Terveisiä tuulisesta San Marinosta. Lukekaapa Jouluihminen, se on kirjoitettu jostain sukulaissielustani. Joulukuusi on ollut sisällä itsenäisyyspäivästä. Joulukorttikuvat otettiin ajoissa ja koko projekti oli ohi 15 minuutissa. Postilaatikkoonkin ne tipahtivat muutamassa päivässä. Ja silti ne lojuivat kirjoittamatta monta viikkoa. Ja postitettiin 12.joulukuuta. (Tähän liittyi ne lusikat sopassa.) Joululahjat oli mietitty taulukkoa käyttäen, koot, värit, painot, kateus-teema huomioiden...kaikille yhtä monta. Viimeiseen viikkoon niidenkin hankkiminen kuitenkin jäi. Joululahjoja hankin läheisestä Sara-putiikista, joka on varmaan perustettu minua varten :) Se oli tervetullutta vaihtelua pakollisiin markettikiertelyihin. Ja siunattu PikkuPietari, sieltä löytyi loput.

Ja sitten joulu tuli. Meillä oli sisarusjoulu. Lahjat oli ihan maailman parhaita (pienessä sokerihuumassa kuultuja kiljahduksia.) Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Kukaan ei saanut raivaria. Kaiken kiireen, harmauden ja pimeyden jälkeen, joulu oli satumaisen kaunis. Siitä kirjoitettiin ihan lehdissä. Käveltiin joulupäivänä meren rannalla ja olisin tuijottanut maisemaa pitkäänkin, elleivät jalkani olisi olleet paleltumavamman partaalla. Hetkeksi kaikki pysähtyi.

Jotain taikaa joulussa on.

Nukkekotipuuhia

Pikku Pietarin torikujalta löytämäni kalkkimaali pääsi jo kokeiluun Ikean puiseen kynttilänjalkaan. Punainen kynttilä oli valuttanut steariinia niin pahasti, että sitä ei kehdannut enää näytillä pitää. Hiomalla steariini lähti hyvin pois ja kulunut jälki olisi miellyttänyt silmää sellaisenaankin, mutta nyt lattesävy teki siitä ihan uuden näköisen.

Emman nukkekotiin oli vuosien saatossa ilmaantunut tarra-armeija kattoa koristamaan. Neiti ei itsekään enää niistä perustanut, joten kattotalkoot pidettiin tänään. Lahjoin lapset viikkorahalla raaputtamaan tarroja pois. Melko hyvää jälkeä saivatkin aikaan, vaikkakin valvonnan puutteessa Emman huoneen lattia lainehti märistä räteistä valuneesta vedestä. Parkettivahinkoa ei kuitenkaan taidettu saada aikaan, vai mikähän laminaatti lieneekään...

 Tässä katto komeilee hionnan jälkeen. Alkuperäinen väri olikin kovin pirteä…

Nyt talo kylpee ilta-auringossa kuivumassa. Onkohan tämä viimeinen kesäilta, huomenna taitaa syksy alkaa ihan todella. Esikoulu ainakin starttaa huomenna virallisesti, koululaiset jo ovat täydessä vauhdissa.

Kesäkirje

Viimeisinä lomapäivinä ajatukset palaavat kuluneeseen kesään -toisaalta ovat jo syksyssäkin. Kesä tuntuu tässä vaiheessa täyttäneen tehtävänsä,  lämpöäkin kun saatiin. Mieli on huojentunut, kun lomistakin selvittiin :) Koululaisen lomaa alkaa jo suunnitella tammikuussa, pieni stressi vatsassa. Vaikka edellinenkin kesä meni ihan hienosti. Niin meni tämäkin, kerhossa ja leirillä. Nyt voikin miettiä koululaisen iltapäiviä...rennoimmin ottaa koululainen itse. Mitäs nyt kun Tiimarikin lopetti, eikä päästä kouluostoksille?! Tosi asiassa koulua en olekaan aloittamassa minä,  vaan viimeisistä kesäpäivistä nauttiva poikalapseni, joka ei voisi vähempää välittää kynistä ja kumeista. Ja kuulemma vanhat lenkkaritkin kelpaa. Uusi reppu ostettiin,  koska pohjasta näkyi läpi. Uusi reppu on vanhan kopio, väriäkään ei vaihdettu. Opettelen edelleen koululaiselämää poikalapsen äitinä. Eskarilaisen kanssa onkin sitten ihan erilainen valmistautuminen. Pöllökansiot ja pilkkureppu valmiina...

Oma loma sai unohtamaan työt, matkailu vei kauas pois ja ihanaa oli palata takaisin. Antoi nukkua pitkälle aamupäivään, menettää arkirytmin täydellisesti ja viikonpäivänkin. Hetkellisesti oli ihan tylsääkin; mikä on varmaan paras merkki loman onnistumisesta. Se saa nimittäin innostumaan arjesta.

Totesin taas kerran olevani surkea kokki. Mutta kesä armahti siinäkin suhteessa. Ensimmäinen lomaviikko nautittiin ravintolaelämästä. Leiriviikolla tarvitsi vain kuulla pillin vihellys ja hinata itsensä -sekä tietysti vastuulleni annetut lapset pöytään. Lasten makuun tehtyä ruokaa päivästä toiseen, joka äidin unelmien täyttymys. Hellekelillä taas kukaan ei ajattele ruokaa. Eleltiin pienillä suolaisilla, pinaattiletut ovat poikaa ja vesimeloni sammuttaa janonkin. Oman maan perunat toivat mukavaa lisää pöytään ja marjoja kasvaa puskissa ihan silkasta armosta: mitään en ole niille ikinä tehnyt. Ilmojen viiletessä alkaa jauhelihakastikekin maistua taas gourmeelle :)

Summa summarum. Kesä oli ihan loistava. Uitiin kylliksemme kerrankin lämpimissä vesissä ja totesin uimaopetuksen tuottaneen tulosta jälkikasvussa. Aurinko on hellinyt koko perhettä ja nuorimmaisen pisamat senkuin leviää. Mutta jotta totuus ei unohtuisi,  ei tätä jaksa kovin montaa kuukautta. Pari yötä vielä ja sitten se alkaa. Tule koulu kultainen...

Putiikkeja ja puoteja

Italian matka takana. Viime päivien aikana on kierrelty pieniä kauppoja eri kaupungeissa. Itse kohteessa, Riccionessa, tarjonta oli enemmän muotiliikkeitä ja turistikrääsää. Mutta viimeisenä iltana löysin sivukadulta ihanan satumaailman nimeltään Fior di Loto. Voitte käydä katsomassa kuvia osoitteessa www.fiordilotoriccione.it. Pieni kauppa oli täytetty pienellä, tuoksuvalla ja kauniilla tavaralla. Lisäksi tunnelmaa toi taustalla soiva musiikki ja välillä linnun sirkutus. Myynnissä oli mm. lasipalloja, soittorasioita, kynttilöitä ja saippuoita. Viivyin kaupassa niin kauan, että ensin perässä tulivat lapset (mielenkiinnosta) ja sitten lopulta mieskin (kyllästyneenä odottamaan).

San Marinossa, maailman vanhimmassa tasavallassa noustiin huipulle köysiradalla. Pienillä kujilla kauppoja oli vieri vieressä. Kävin kynttiläliikkeessä, jonka tuotteita näkyy sivulla www. lafabbricadellecandele.sm. Tuolla myytiin oikein jouluisia kynttilöitä ja ensi jouluksi ostin käpykynttilän. Siellä kynttilöitä myös valmistettiin parasta aikaa. Saippuakaupassa myytiin itsevalmistettuja saippuoita ja keraamisia kuppeja. Siellä oli myös Maija Mehiläisiä saippuoissa ja Maija seikkaili monessa muussakin tuotteessa ja ilmapalloissa. Luulin tähän asti, että kyseessä on suomalainen sarja :)

Venetsiassa ihailtiin lähinnä maisemia. Kojuissa myytiin paljon naamioita ja sellainen ostettiin muistoksi meillekin. Ei ihan naamarin kokoista, vaikka ehdotin lapsille jo ensi vapun naamiaisvaatteita hankittavaksi. Hurmaava kaupunki, vaikka tuhannet turistit olisin halunnut sieltä johonkin muualle. Kamera kannattaakin suunnata kuvaamaan tornien huippuja, ettei kuvassa loista iloinen japanilainen naama.

Firenzessä nahkaliikkeitä löytyi joka kulman takaa ja sieltä lopulta löysin laukun. Ihan erilaisen kuin olin ajatellut, mutta täydellisesti saappaisiini sopivan :) Eli ei mikään heräteostos.  Taidegallerian myymälässäkin piipahdettiin ja jotenkin mieleen putkahti Himoshoppaajasta jokin yhtymäkohta, kun sieltäkin löytyi kaikenlaista mahdollista ostettavaa. Niinkuin vaikka seinäkalenteri patsaiden kuvilla. Se löytyy varmaan jo ensimmäisestä kirjasta Himoshoppaajan salaiset unelmat. Kinsellan uusin kirja ehti muuten sopivasti matkalukemiseksi mukaan. (En muuten oikeasti ostanut myymälästä mitään, paitsi muutaman kortin ja Eemelille kynän, jossa lukee Firenze…)

 San Marinon herkkukauppa.

Asioidaankohan tässä liikkeessä meriteitse?

 Tämmöiseen taloon haluaisin perustaa oman putiikkini.

 Tuo pilviharso oli ihan tervetullut kaveri Venetsian päivään.

Ihana piristys lojui puistossa ihan hylätyn näköisenä.

Maalari maalasi taloa

Muttei sinistä eikä punaista. Vaan täyteläisen, suklaisen, tummaa ruskeaa. Meillä on siis terassin maalaus meneillään. Projekti on odottanut alkamistaan melkein siitä lähtien kun taloon muutettiin, mutta nyt aika oli vihdoin kypsä. Ja mies. Hommaa on ihan kiitettävästi, mutta loppujen lopuksi aikaa taitaa mennä vähemmän kuin kuviteltiin. Terasseja on kaksi ja vielä ulkoportaat päädyssä. Onneksi tykkään maalaamisesta. Hiominenkin oli yllättävän kivaa puuhaa, kun sitä sai tehdä ihan rauhassa perheen katsoessa jalkapalloa. Toiseen erään ehdin mukaan. (hah, ihan kuin muka seuraisin…)

Palatakseni tuohon maaliin, se on todellakin kuin suklaata. Tuli mieleen elokuva Pieni suklaapuoti. Sitähän ei ikinä kannata katsoa ilman Fazerin sinistä leffaherkkuna. Maaliakin tekee melkein mieli maistaa. Onni, että se haisee niin pahalle.

 Tänään urakoin koko takaterassin lattian. Ja tässä näkyy vasta puolet. ( Huomenna saattaa olla paikat hellänä.) Emma tuli kehumaan loppusuoralla ahkeruudesta ja sanoi, että olen tienannut jo satasen :)

Piha on tällä hetkellä kuin markkinoilla konsanaan. Tuon penkin voisin kyllä pihalle jättääkin. Nyt kun vaan sadepilvet jättäisivät vielä hetkeksi rauhaan. Tänään taivaalla kiersi mahtavat ukkospilvet, mutta pisaraakaan ei satanut koko päivänä. Kerran jyrähti, mutta siihen se jäi. Poutaa kiitos!

Pihakukkasia

Kiitos vinkistä, puutarhalta kukat kannattaa käydä hankkimassa. Löysin uuden innon kukkiin, kun tarjonta oli niin runsasta. Tällä viikolla olen ollut naapurin puutarhurina ja sieltäkin nappasin muutamia vinkkejä ;) Istutuksessa olin vähän liiankin innokas ja napsautin puolet sinisestä salviastani poikki. Google kertoi myös, että kyseessä on perenna, joten ehkä se jämäkin leviää ruukkuun vielä.

 Täydellinen amppelini. Väri oli niin kiva, että voitti valkoisen. Ja sopii muuten hienosti tienoon kattojen väriin :)

 Näitä asetelmia laitettiin kaksi. Päätyivät ihan muualle kuin alunperin suunniteltiin.

Vappuorvokit täydessä terässä takatalvesta selvinneinä.

Tämäkin kukka on taas keskuudessamme. Sisällä se kävi kuoleman rajamailla, mutta sinnittelee nyt kovasti nuppuisena terassin auringossa. Lannoite voisi saada vielä ihmeitä aikaan. 

Juhlahumua ja pieniä sattumuksia

Päätettiin juhlia tämänkertaiset synttärit elokuvateemalla. Suunnitelmat olivat suuret ja niihin ryhdyttiin hyvissä ajoin, mutta jotain jäi taas ajatuksen tasolle. Ja muutenkin homma ei mennyt ihan niinkuin elokuvissa, tai ehkä juuri niinkuin elokuvissa ;)

Tilasin kakkukuvat rapakon takaa jo kuukausi sitten. Tilaaminen onnistui kätevästi, mutta ensimmäinen epäonni tapahtui kielitaidottoman posteljoonin kanssa. Kahtia laatikkoon taitetut kakkukuvat päätettiin kuitenkin hyödyntää, jos ne saisi vielä liimaamalla pelastettua. Tekstityskin oli tullut ihan oikein kuvaan. Jei. Suomesta tilatut pahviastiat sentäs olivat oikeita ja kappalemäärät täsmäsivät. Kotimaisuus kunniaan. 

Suunnitelmissa oli tilata myöskin ihka aito popcornikone, mutta sen sain käytäntöön 5 päivää ennen juhlia. Ja tilausaika oli sopivasti 3-5 päivää, vappu välissä. Pientä jännitystä elämään ja pieleenhän se meni. Ehti kone kuitenkin Suomen puolelle. Popcornia saatiin syömiseksi kuitenkin vanhaan kunnon 80-luvun tyyliin kattilaa apuna käyttäen. 

Kakkukuva jatkoi omaa epäonnen polkuaan. Pussista löytyi kova koppura kuva, josta olisi ilmeisesti pitänyt kuoriutua jonkin sortin kelmu pois. Mahdollisen juuttumisen varaan oli erinäisiä ohjeita…niitä kokeiltiin kaikkia. Käytettiin kuvaa uunissa. Lämmiteltiin hiustenkuivaajalla. Käytettiin pakkasessa. Kuva säilyi koppurana ja erittäin yksikerroksisena. Ensimmäisissä juhlissa tyydyttiin kinuskipäällysteeseen ja legoukkeleihin- hyvin kelpasi. Kaverijuhliin kuitenkin kuva oli saatava (tässä vaiheessa irrotusoperaatio toistettiin tuloksettomana). Päädyttiin sitten ratkaisuun, että kuva liiskattiin niine hyvineen kakun päälle…ja nimitettiin feikkikakuksi. Onneksi edellisistä juhlista oli vielä puolikas kakku syömistäkin varten :) Lapset tyytyivät tähän. Kynttilä puhallettiin ja kakku kiikutettiin takaisin jääkaappiin. Seuraaviin juhliin ei tule kakkukuvaa.

Feikkikakku

Leffajulisteita laitettiin tunnelman luojiksi seinille, vaikka päivän ohjelmistossa ollutta julistetta ei saatukaan. Pieniä läpätyksiä aiheutti myös leffan alkaessa kaukosäätimen uupuminen, mutta se oli vain Pirpanan piilossa :)

Syötävä kakku kyllä oli. Seuraavana aamuna kuorin kuvan kakun päältä ja kaulin siihen kivan turkoosin sokerimassan päälle ja sitten juhlittiin isovanhempien kanssa. Kätevää :) Olin aika tyytyväinen, että massa tuli ostettua (ajatuksena äitienpäiväkakku tulevaisuudessa).

Ja hei, kun nämä juhlat olivat ohi ja juna-asemalle heiteltiin mummoa, tuli viimein tekstiviesti: Popcornikoneenne on saapunut. Nyt sitten poppaillaan ja urakalla. Onneksi vieraita riittää vielä tulevallekin viikolle, joten eipä hätää :) 

                                                 

Kevättä pukkaa

Jokohan tämä takatalvi meni? Aamulla kahlattiin vielä lumessa, mutta illaksi näköjään suli. Myrsky meitä ainakin riepottelee, meinaa tämmöiset kevyemmät yksilöt lähteä tuulen mukaan ;) Vähän pelotti siltojen ylitys, kun autokin tuntui lähtevän puuskiin. Tällä kadulla roskapöntöt ovat nurin ihan jokainen jolla ei ole somaa pikku mökkiä ympärillään. Taas yksi syy rakennuttaa sellainen. Sitten pihan päällystyksen jälkeen.

Vaateostokset sujuvat onneksi paremmin kuin pihan laittaminen. Emmalle kyllä jouduin tilaamaan takin, kun ei värivalikoima yltänyt kaupassa mieleisiin. Mutta nopeasti se tuli ja nyt mannekiini jo pääsi testaamaan. Reimateciä tällä kertaa, molemmilla lapsilla. Poikalapset eivät niin välitä kuvauksista.

 Kuvissa on Niinuskan pipo, Reimatecin takki ja talvivarusteita loput..housujen vaihtaminen oli jo liian työlästä suoraan päiväkodin jälkeen. Yritin kaupata ainakin parilla kirpparilla Eemelin vanhoja Ticketin välikausihousuja. Ja kun ne eivät ole menneet kaupaksi, niin kas kummaa, tulihan se päivä kun ne menevät siskolle :) Mustat kun ovat niin värikin kelpaa. Enää puuttuu kengät.

Tässä vielä hengissä olevana kukkaseni, jonka kiikutin työpaikalle aurinkoa saamaan ikkunalaudalle. Mutta kuka sitä siellä muistaisi kastella…kuolema tuli. Ehkä leikkokukkia tästä lähtien :)

Tuliaisia

Arki on pitänyt otteessaan ja loma on tullut todella tarpeeseen. Takana on sukulointia Tammisaaressa, pikkureissu Helsingissä kaksin ja kylpyläelämää koko perheen voimin. Tuoksusauna oli rentouttava kokemus, jossa olisin istunut pidempäänkin. Naisten retki seuraavaksi, turbaanit päässä istumaan hiljaa lauteille :) Ehkä suklaanaamiot naamalla...

Hotelliaamiaisia tuli nautiskeltua useammassakin paikassa. Parhaat croissantit saatiin kuitenkin siskon aamupalapöydässä. Nam! Ja loppujen lopuksi kotiaamiainen tänään ei sekään ollut hassumpi. 

Näitä sinivalkoisia Green gaten astioita löysin Tammisaaren putiikeista.

Puuterilunta

Ensimmäiset paukkupakkaset näemmä selätetty. Nyt tuntui vähän lauhtuneen ja maltoin jopa jäädä kuvaamaan huurteisia puita auringon laskussa. Tänään satoi ihanaa pöllähtelevää lunta muutama sentti ja ihmeteltiin päiväkodin pihalla porukalla, että pumpulia on satanut. 

Vuosi alkoi uusilla töillä ja synttärihulinoilla. Kohta ollaan voiton puolella.Viikonloppuna nautiskeltiin elokuvissa Onnelista ja Annelista ja Ruusukujan tapahtumista. Bongasin sieltä niin ihanan turkoosin tapetin, että täytyy lähteä etsimään omille seinille samanlaista. Niissä tunnelmissa poikettiin kirpputorilla, josta tein tämmöisiä löytöjä. 

Tähän ajattelin tehdä keväämmällä kukka-asetelman. Nyt se odottaa käyttöään vielä sisätiloissa. Mutta herkkupala tosiaan :)