Nukkekotipuuhia

Pikku Pietarin torikujalta löytämäni kalkkimaali pääsi jo kokeiluun Ikean puiseen kynttilänjalkaan. Punainen kynttilä oli valuttanut steariinia niin pahasti, että sitä ei kehdannut enää näytillä pitää. Hiomalla steariini lähti hyvin pois ja kulunut jälki olisi miellyttänyt silmää sellaisenaankin, mutta nyt lattesävy teki siitä ihan uuden näköisen.

Emman nukkekotiin oli vuosien saatossa ilmaantunut tarra-armeija kattoa koristamaan. Neiti ei itsekään enää niistä perustanut, joten kattotalkoot pidettiin tänään. Lahjoin lapset viikkorahalla raaputtamaan tarroja pois. Melko hyvää jälkeä saivatkin aikaan, vaikkakin valvonnan puutteessa Emman huoneen lattia lainehti märistä räteistä valuneesta vedestä. Parkettivahinkoa ei kuitenkaan taidettu saada aikaan, vai mikähän laminaatti lieneekään...

 Tässä katto komeilee hionnan jälkeen. Alkuperäinen väri olikin kovin pirteä…

Nyt talo kylpee ilta-auringossa kuivumassa. Onkohan tämä viimeinen kesäilta, huomenna taitaa syksy alkaa ihan todella. Esikoulu ainakin starttaa huomenna virallisesti, koululaiset jo ovat täydessä vauhdissa.

Kesäkirje

Viimeisinä lomapäivinä ajatukset palaavat kuluneeseen kesään -toisaalta ovat jo syksyssäkin. Kesä tuntuu tässä vaiheessa täyttäneen tehtävänsä,  lämpöäkin kun saatiin. Mieli on huojentunut, kun lomistakin selvittiin :) Koululaisen lomaa alkaa jo suunnitella tammikuussa, pieni stressi vatsassa. Vaikka edellinenkin kesä meni ihan hienosti. Niin meni tämäkin, kerhossa ja leirillä. Nyt voikin miettiä koululaisen iltapäiviä...rennoimmin ottaa koululainen itse. Mitäs nyt kun Tiimarikin lopetti, eikä päästä kouluostoksille?! Tosi asiassa koulua en olekaan aloittamassa minä,  vaan viimeisistä kesäpäivistä nauttiva poikalapseni, joka ei voisi vähempää välittää kynistä ja kumeista. Ja kuulemma vanhat lenkkaritkin kelpaa. Uusi reppu ostettiin,  koska pohjasta näkyi läpi. Uusi reppu on vanhan kopio, väriäkään ei vaihdettu. Opettelen edelleen koululaiselämää poikalapsen äitinä. Eskarilaisen kanssa onkin sitten ihan erilainen valmistautuminen. Pöllökansiot ja pilkkureppu valmiina...

Oma loma sai unohtamaan työt, matkailu vei kauas pois ja ihanaa oli palata takaisin. Antoi nukkua pitkälle aamupäivään, menettää arkirytmin täydellisesti ja viikonpäivänkin. Hetkellisesti oli ihan tylsääkin; mikä on varmaan paras merkki loman onnistumisesta. Se saa nimittäin innostumaan arjesta.

Totesin taas kerran olevani surkea kokki. Mutta kesä armahti siinäkin suhteessa. Ensimmäinen lomaviikko nautittiin ravintolaelämästä. Leiriviikolla tarvitsi vain kuulla pillin vihellys ja hinata itsensä -sekä tietysti vastuulleni annetut lapset pöytään. Lasten makuun tehtyä ruokaa päivästä toiseen, joka äidin unelmien täyttymys. Hellekelillä taas kukaan ei ajattele ruokaa. Eleltiin pienillä suolaisilla, pinaattiletut ovat poikaa ja vesimeloni sammuttaa janonkin. Oman maan perunat toivat mukavaa lisää pöytään ja marjoja kasvaa puskissa ihan silkasta armosta: mitään en ole niille ikinä tehnyt. Ilmojen viiletessä alkaa jauhelihakastikekin maistua taas gourmeelle :)

Summa summarum. Kesä oli ihan loistava. Uitiin kylliksemme kerrankin lämpimissä vesissä ja totesin uimaopetuksen tuottaneen tulosta jälkikasvussa. Aurinko on hellinyt koko perhettä ja nuorimmaisen pisamat senkuin leviää. Mutta jotta totuus ei unohtuisi,  ei tätä jaksa kovin montaa kuukautta. Pari yötä vielä ja sitten se alkaa. Tule koulu kultainen...