Jouluun valmistautuminen alkoi jo hyvissä ajoin, kerrankin hankin jo kesälomalla joulukynttilän ja se oli ihana ottaa esille. Terveisiä tuulisesta San Marinosta. Lukekaapa Jouluihminen, se on kirjoitettu jostain sukulaissielustani. Joulukuusi on ollut sisällä itsenäisyyspäivästä. Joulukorttikuvat otettiin ajoissa ja koko projekti oli ohi 15 minuutissa. Postilaatikkoonkin ne tipahtivat muutamassa päivässä. Ja silti ne lojuivat kirjoittamatta monta viikkoa. Ja postitettiin 12.joulukuuta. (Tähän liittyi ne lusikat sopassa.) Joululahjat oli mietitty taulukkoa käyttäen, koot, värit, painot, kateus-teema huomioiden...kaikille yhtä monta. Viimeiseen viikkoon niidenkin hankkiminen kuitenkin jäi. Joululahjoja hankin läheisestä Sara-putiikista, joka on varmaan perustettu minua varten :) Se oli tervetullutta vaihtelua pakollisiin markettikiertelyihin. Ja siunattu PikkuPietari, sieltä löytyi loput.
Ja sitten joulu tuli. Meillä oli sisarusjoulu. Lahjat oli ihan maailman parhaita (pienessä sokerihuumassa kuultuja kiljahduksia.) Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Kukaan ei saanut raivaria. Kaiken kiireen, harmauden ja pimeyden jälkeen, joulu oli satumaisen kaunis. Siitä kirjoitettiin ihan lehdissä. Käveltiin joulupäivänä meren rannalla ja olisin tuijottanut maisemaa pitkäänkin, elleivät jalkani olisi olleet paleltumavamman partaalla. Hetkeksi kaikki pysähtyi.
Jotain taikaa joulussa on.
