Olisi voinut luulla, että joulu oli tullut takaisin. Olin leipomispuuhissa nukkumaanmenoaikaan, jalkoja särki, paketit oli paketoitu ja tuoksui piparille. Nyt olikin haastava muotti käytössä, yksisarvinen hevonen, neljä jalkaa ja häntä-ja se sarvi. Lupasin my little ponyn teemaksi tytölle ja semmoista muottia ei kuulkaas ole kukaan vielä keksinyt. Mutta tämä heppa ajoi nyt saman asian. Itse asiassa teema taisi laajeta myös Sinttuun, joka on tämän hetken hittikirjallisuus. Ja piparitaikinakaan ei ole mikään kauppojen vakiovarustus, sitä saa tammikuussa hakea jo kaupoista. Kuusi pellillistä heppoja sain aikaiseksi ja vasta viimeinen satsi poltti jalkansa.
Kaverijuhliin jätin ensimmäistä kertaa kakun tekemättä. Mokkapalat ajoivat sen asian ja vielä ensimmäisten vieraiden saavuttua (etuajassa!!!) askartelin haaveksimaani viirinauhaa koristukseksi. Keppihevosia oli sankari pyytänyt vieraita ottamaan mukaansa ja meno yltyi melkoiseksi, kun esteratsastuskisat alkoivat viime minuuteilla. Joulutorikujalta löydetty Niinuskan heppakin pääsi kisaan mukaan. Nämä juhlat olivat menestys. Muistissa on yhä, kun pari vuotta sitten vuoti verta nenästä ja mutakakku yökättiin kädelleni. Kriittinen puolitoista tuntia on kyllä ihan hyvä aika yhdeksälle esikouluikäiselle. (Melkein tekisi mieli laittaa pöydästä kuva ennen ja jälkeen ;) )
Näitä kattauksia kun riittää useammalle päivälle…tässä kummeille tarjottua kakkua :)
