1.joulukuuta

Tänään aukeaa ensimmäinen luukku. Löysin menneiltä vuosilta ystäviltä ja sukulaisilta saatuja joulukortteja, joita jaan kanssanne. Muitakin jouluisia asioita luukuista voi löytyä.

Viiru ja Pesonen, oikeaa maalaisjoulun tunnelmaa :) 

Askarteluja

Marraskuun pimeys on tuntunut sisuksissa asti. Jouluun on kuitenkin enää muutama viikko, lapset osaisivat varmaan sanoa lonkalta tarkan määrän päiviäkin. Päätin tänä vuonna helpottaa marraskuisia aamuja ja hankin lapsille suklaakalenterit jo tälle kuulle. Täytyy myöntää, että ihan täysin ne eivät ole toimineet. Toki joinain aamuina suklaapalanen on pelastanut pahimmalta kiukunpuuskalta, mutta samaa jännitystä ja silmien revähtämistä auki aamuisin ei ole tapahtunut. Joulukuulla on oma taikansa, ei mahda mitään.

Harjoittelemme lapsikuoron kanssa joulukonserttia varten, joten tuntuu että tänä vuonna jouluun valmistautuminen on alkanut senkin vuoksi etuajassa. Joulun suuri salaisuus on mielessä päivittäin. Tänään myös piparin tuoksu ja joulukortit. Pipareita valmistelin Emman kanssa tuleviin pikkujouluihin. Yhtään piparia ei siis vielä syöty, taikinaa ihan vähän. Joulukortit tulevat myyntiin päiväkodin pikkumyyjäisiin.

Pehmeät paketit odottavat joululahjakaapissa jo, muuten lahjojen hankkiminen on vielä edessä. Tänään kierrettin lasten kanssa lelukauppaa, joten melko tarkasti on mielessä mitä toivomuksia on. Ja jos unohtuu, listat löytyvät jääkaapin ovesta…omakätisesti kirjoitettuna joskus lokakuun puolivälissä ;)

Lahjapaperit ovat käytettyjä, eihän näin söpöjä papereita voi käyttää vain yhtenä vuonna!

 Askartelumateriaaleja.

Muutama kortti valmiina tai ainakin kuivumassa ja odottamassa viimeistä silausta...

Ruskaretki onnistui vihoviimeisellä hetkellä Suomen eteläisimmässä kolkassa. Niin maaliviivoille mentiin että kotimatkalla ihailimme ensilunta. Tässä väriloistoa.

 Talvea oli selvästi ilmassa jo näitä kuvia ottaessa. Otimme Hankoon evästä mukaan, mutta auton kyydissä ne lopulta syötiin maisemia ihaillessa.

Sain joku päivä sitten ihanan idean ruokaohjelmasta. Se ei liittynyt mitenkään ruuan laittoon, yllätys yllätys. Kokkaajalla oli kotonaan lahjalaatikko piirongissa, josta löytyi pieniä lahjoja ystäville. Aina valmiina viemisiä kyläreissulle, synttäreille ja muihin kissanristiäisiin. Varastin idean heti käyttöön ja ikiomassa kaapissani on jo pieni varasto Tammisaaren tuliaisia. Jotain pientä lapsille ja aikuisille. Miten mahtavaa olisikaan pitää lapsien kavereillekin valmiina lahjavarastoa, synttäreitä kun riittää yleensä joka kuukaudelle vuodessa.

Puhumattakaan joululahjoista. Sormet syyhyä jo nyt aloittaa joululahjojen suunnittelu. Aloitin neulomisenkin, tosin huonolla menetyksellä. Voi kai näistä virkatakin jotain...Katsotaan päätyvätkö nämä langat lopulta mummojen kassiin.

Ruskaa siellä, ruskaa täällä

Mihin nämä viikot katoaa? Ollaan syysloman kynnyksellä ihan huomaamatta. Koulujen alettua on ehtinyt olla valokuvauksia, vanhempainiltoja, kirpputoria, flunssaa ja ihan normaalia arkea. Huomasin, että syksyn kuvaaminen on jäänyt vähiin, mutta vielä kai ehtii. Ellei joku syysmyrsky tule ja riepottele ruskaa alas. Kunhan flunssa helpottaa, haaveilen ehtiväni vielä pienelle ruskaretkelle kameran kanssa.

Tämän syksyn juttu on kauraomenapaistos. Siihen on ihastunut koko perhe, nuorimmainenkin ainakin vaniljakastikkeeseen ;) Löysin netistä erittäin helpon ja maistuvan version, jonka jaan teillekin.

Kauraomenapaistos 

8-10 pientä omenaa
1tl kanelia
100g margariinia
1dl fariinisokeria
3dl kaurahiutaleita
1/2 dl venhäjauhoja

200 asteessa 30 min. Ai että, hyvää tulee.

Kirpputoritouhujen lomassa heräsin taas toppavaatekauden lähestymiseen. Tilasin Emmalle Keltaisesta Ketusta oikein värikkään Ticketin takin. Ei ole pelkoa, ettei tyttö löydy päiväkodin pihalta, tämä takki nimittäin näkyy :)

Mannekiini malttoi olla noin 3 sekuntia kuvattavana. Se riitti tähän kuvaan...

Koti siivottuna. Ehdin ennenkuin kukaan lähti sotkemaan toisesta päästä. Tuli takkaan ja sohvalle, tunnelmallista viikonloppua!

Ravintolapäivä

Unelmista totta. Kahvila perustettiin ja Eemeli suostui loppumetreillä myös liikekumppaniksi. Alkuun ajatuksena oli mennä pienemmällä kaavalla ja tarjota pelkkää mehua juomisena. Leipomuksia syntyi viimeisenä aamuna kuitenkin vielä tuplasatseja ja päädyttiin kunnon kahvilan tavoin myös tarjoamaan kahvia. Keli jännitti, mutta lopulta suosi meitä ihan täydellisesti.

Kahvilavieraita tuli naapurustosta ja myös kauempaa. Jonoja ei meillä nähty, mutta saatiinpahan kiva kokemus. Paljon jäi vielä yli, joten herkuttelu näemmä jatkuu tulevinakin päivinä. Emma Salokosken lastenlevy toi kivaa tunnelmaa terassille ja tyytyväisiä vieraita saimme lähettää kotiin :) Ehdottomasti joskus uusiksi...

Tässä päivän tunnelmaa.

Lista

Luin taannoin hömppäromaanin Täyttä touhua yötä päivää. Sinänsä kirja oli täyttä arkirealismia, joten ehkä sitä ei pitäisi laskea hömpäksi ollenkaan. Kirjasta on tehty leffa, jota tähdittää Sarah Jessica Parker. Näen edelleen Sarahin silmissäni hankaamassa päätään tuolin laitaan työneuvottelussa, kun tajusi että oli saanut päiväkodista täitartunnan. No meillä ei ole täitä, siis ainakaan tällä hetkellä. Huomisesta ei voi vannoa. On meilläkin pesty täishampoolla, voideltu Nix-voiteella ja desinfioitu kaiken maailman kirppujen vuoksi. Ihana päiväkotielämä. Mutta se ei ollut ollenkaan sitä, mistä piti kirjoittaa. Vaan lista. Kirjassa äidillä on lista päässään kaikesta mahdollisesta suoritettavassa ja muistettavasta ja huomaan omissa aivoissani samanlaisen. Se ponkaisee silmiin heti aamulla herättyä ja lakkaa toiminnasta unien ajaksi. Yleensä.

Viime päivinä se on rullannut sellaisella vauhdilla, että kapasiteetti lopulta ylitettiin.

Kirjastokirjojen eräpäivä. Yksi kirja varattuna, hae se.
Emman otsatukan leikkaus. Muuta aikaa 10 minuuttia, ei ehditä muuten.
Muista antaa rahaa koulun välipalaa varten.
Tankkaa auto, tai laita mies tankkaamaan.
Vahvista iltapäiväkerhopaikka. (Tähän liittyy kokonainen tarina siitä ettei saatu paikkaa alkuun ja jouduin käyttämään ihan liikaa matematiikkaa oman työajan sovittamiseksi lasten elämään...itse asiassa siitä koko kapasiteetin ylitys johtuu.)
Ilmoita Emman hoitoajat loppusyksylle.
Ilmoittaudu ravintolapäivään. Leivo ravintolapäivään. (Tämä on tietysti ihan ylimääräistä kuormitusta, mutta elämässä pitää olla myös pieniä hömppäprojekteja, joita ei voi järjellä selittää.)
Ota selvää lasten harrastusten alkamisajoista. Ota selvää mikä toiveharrastus on tällä viikolla.
Päällystä uudet koulukirjat. Ja vihkot.
Muita lukea Wilmaa.
.
.
.

Listan neljännellä rivillä töistä ajellessani tuli jotenkin outo olo. Tämän iltapäivän aikataulu oli muuttunut muutamaan kertaan menneellä viikolla ja minkähän kumman ajan olin ilmoittanut päiväkotiin hakuajaksi. Raksutti ihan tyhjää. Päiväkodin pihassa selvisi, että ilmoittamani hakuaika oli  1.5 tuntia aikaisemmin. En siis ollut vielä sen pahemmin myöhässä. Onneksi luotto tuntuu pelaavaan päiväkodin suuntaan, eikä yhtään puhelinsoittoakaan ollut vielä tullut. Koskaan en vielä ole unohtanut kuitenkaan hakea lapsiani :)  Jos aikataulut joskus sotkeutuvat vilinässä, se annettakoon anteeksi.

Aivot pumpulissa. Jokohan voisi anoa lomaa?

Syksyä on ainakin hitunen ilmassa. Lähestyvä koulun alku takaa sen, töihin paluusta puhumattakaan. Emma pääsi esittelemään päiväkotitädeille edellisviikolla ilmestynyttä ensimmäistä koloa hammasrivistössä. Vauvani on kadonnut ja viimeinen päiväkotivuosi on edessä.

 Kävin ostamassa lapsille syksyvaatteita, jos vaikka kelit lähipäivinä muuttuvat. Ja tänään käytiin reppuostoksilla tokaluokkalaiselle. Nyt sitten eletään sitä vaihetta, ettei kaiken maailman örkkimörkit enää komeilekaan repun etumuksessa. Lapseni halusi sinisen repun, jossa ei ollut mitään kummempia krumeluureja. Yritin ehdottaa Paul Frank reppua, koska se oli mielestäni tosi makea ja siisti, mutta sain kommentin että voin hankkia sen itselleni. Mieheltäni. No sitten käytiin perinteisellä penaalintäyttöreissulla Tiimarissa. Kyniksikin kelpasi vallan tavallisia kumipäisiä lyijäreitä nippu...ei mitään "paina tästä napista ja sisältä laukeaa pehmolelu". Emmuskallekin piti hankkia kaikkea pientä kivaa ihan vaan fiiliksen vuoksi :)

 Name it:in ja P.O.P:in syysmuotia tytöille. Farkutkin olisin kuvannut,  mutta ehtivät joutua pyykkikoriin :)

 Ja H&m huppari höystettynä Name it:in pipolla. Sääli näitä helteitä, olisi jo kiva antaa lapsen pukea lämpöisemmin ;) Eemeli muuttui räppäriksi heti hupparin puettuaan, ehkä hiven kasvunvaraa aiheutti ilmiön...

 Ja lisää kouluvaatteita, Nicolaksen paita ja P.O.Pin ihanat samettihousut.

Kovin ruskaiselta näyttää jo tomaattipuskanikin, kohta maistellaan...